lauantai 28. maaliskuuta 2015

Paluu todellisuuteen, 82pistettä

Rallytokokisat. Ensimmäiset viralliset. Onneksi kaukaa viisaana aloitin alosta uudestaan, vaikka meillä olisi ollut oikeus aloittaa voittajasta. Hieno tunne, kun asetut lähtö-kyltille ja koirasta katoaa virta ja kontakti... Kisat oli Ylöjärvellä ja ne pidettiin YlöKin agihallissa. Halli oli pieni ja mattopohjainen. Tuomarina toimi Pia Heikkinen.



Tultiin hallille tuntia ennen starttia ja aluksi tuntui, ettei Kessi ottanut turhia paineita hallista. Valitsin, sittemmin ajatellen hyvin epäviisaasti, kentän ulkopuolelta vähän kulkukohdista syrjemmältä paikan, jossa otin pikkasen lliikkeitä ja kertasin kaikki kisaliikkeet plus palkkasin kissanruokakupille. Hyvin innokkaasti työskenteli, joten vein Kessin autoon odottamaan omaa vuoroaan. Näytin autolla, että palkka jää tänne ja oli hallissa juuri sopivasti muutama koirakko ennen omaa vuoroa.Pikkasen vielä makupaloilla muka virittelin. Laitoin takin samaan kohtaan kuin ihan aluksi ja siirryttiin sisäänmenoportin tuntumaan. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua, ettei vire ollut enää ihan yhtä napakka, mutten vieläkään aavistellut mitä tuleman pitää.

Lähtö: Tuli heti käskystä sivulle ja kohtuu oikeaan paikkaan. Edistystä tämäkin alkukisataipaleen laamailuun verrattuna. Mutta ei ottanut kontaktia. Ei omaehtoisesti eikä pyynnöstä. Ilme oli mielestäni kaikkea muuta kuin innostunut. Ei sitten muuta kuin hyvillä mielin liikkeelle. En ollut vieläkään kovin huolestunut.

1. tehtävä: koira eteen, oikealta sivulle. Seuraaminen lähti kohtuullisesti, vaikkei kontaktia juuri ollutkaan. Eteen Kessi siirtyi omituisesti luikerrellen eikä tullut suoraan. Tuli kuitenkin eteen. Takakautta kiertäen sivulle enkä meinannut muistaa lähteä heti liikkeelle. Lähdinpä kuitenkin. Selvittiin tästä.

2. tehtävä: 360 oikeaan. Kessiksi jopa hyvä. Tosin houkuttelin ja kannustin, paljon.

3. tehtävä: spiraali oikealle. Melko kohtuullinen. Oikealle käännökset loittoni, mutta sain pidettyä koiran mukana jatkuvalla kannustuksella. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän ohjaajaa kuumottaa, mutta ei vielä hermostuttanut (paljoa).

4. tehtävä: koira eteen, vasemmalta sivulle + istu. Uusin kaksi kertaa. -3pistettä per uusinta. Eikä silti mennyt ihan putkeen. Jep Jep. Ei tullut eteen. Tai siis tuli, mutta ei suostunut oikein kääntämään selkää menosuuntaan. Kolmannella sain joten kuten ohjattua eteen ja päästiin etenemään. Olis ehkä kannattanut ohjata kunnolla jo ekalla, koska eipä se siitä toistoilla kummentunut.

5. tehtävä: 270 käännös vasemmalle. Lähes normitasoa. Vaikkei seuraamispätkässä ollut kontaktia havaittavissa ohjaajan näkövinkkelistä.

6. tehtävä: istu + maahan, kierrä koiran ympäri. Vino, epätarkasti suoritettu tehtävä. -1 piste per virhe. No joo, vino varmaan ja olisko ollut hidas ja lähtenyt liikkeelle etupää edellä tai jotain. Suoritti kuitenkin. Ohjaajan kuumotus huipussaan.

7. tehtävä: käännös oikeaan. Ei mielikuvaa, Kessi siis kääntyi mukana. Seuraaminen parani koko ajan, mutten kyllä muista kontaktia tästäkään pätkästä. Ehkä oli, ehkä ei.

8. tehtävä: hitaasti. Ihan loistava! Siinä oli seuraaminen kohdillaan. Näitä pätkiä lisää!

9. tehtävä: normaali vauhti. No joo, seuraaminen säilyi, ainakin kohtuudella.

10. tehtävä: istu + maahan. Kessi istui ja meni maahan ja lähti vielä mukaan. Pysyi suorana. Hyvin tekikin, ei siinä.

11. tehtävä: pujottelu. Kerrankin oli koko ajan tuntuma, että Kessi pysyy mukana. Ei ehkä kontaktissa ja olishan paikkakin saanut olla parempi, mutta mukana kuitenkin. Ja paremmin kuin spiraalin tällä radalla.

12. tehtävä: vasen täyskäännös: väärin suoritettu tehtävä -10pistettä Tämä on siis se vanha pk-täyskäännös. Huomasin kyllä, että Kessi teki selän takana kiepsahduksen väärään suuntaan, mutta minkäs teen. Olin uusinut jo 2 kertaa eikä todellakaan huvittanut alkaa taikinoimaan jotain, joka ei olisi kuitenkaan onnistunut.

Kokonaispisteet 82 pistettä. Tuomarin kommentti: Reipasta osaamista. Käsialasta ei saa ihan selvää ja hieman epäilyttää tuo kommentti. Tietenkin verrattuna muutamaan hyvin nuoreen ja häiriöherkkään koiraan, Kessi saattoi vaikuttaa jopa osaavalta. Onneksi oltiin alokasluokassa.

Tässä vois jo spekuloida. 4. tehtävä, jossa uusin kaksi kertaa, ei mennyt juuri paremmin millään kerralla. JOS en olisi uusinut siellä, niin tähän olisi jäänyt varaa uusia ja JOS Kessi olis tehnyt toisella kerralla oikein, niin oltais saatu noin 6 pistettä enemmän (riippuen paljonko 4. tehtävän huonosta suorituksesta olis rokotettu). Onneksi ei jäänyt tulos tästä jossittelusta kiinni.

Maali. Kehuin koiraa, en ehkä ihan sydämmestä, mutta kehuin. Puhuin kuitenkin myös totta, joten koiralle ei pitäis jäädä ristiriitainen olo. Ja minähän kehuin, että olipas vaikeaa :D

Positiivista oli se, että Kessi pysyi mukana paremmin kuin ennen tässä moodissa. Eikä haistellut mattoa ollenkaan radalla. Oikeastaan Kessi ei ole harrastanut haistelua ikinä, mutta se olis ehkä vielä ärsyttävämpää. Tai haukkuminen/ääntely, onneksi Kessi on hiljaa. Paljonkin siis positiivista!

No sitten ne opit. Tietenkin pitäis treenata myös häiriössä ja kylttien kans.  Radan ulkopuolella tajusin, että jätin takin siihen, missä olin palkannut Kessiä ennen kisaa kissanruualla. Suoraviivainen fiksu koira yhdisti asiat ja oli IHAN varma, että palkka on takilla. Takin (ja aiemmin palkan) olin jättänyt SUORAAN ensimmäisen suoran päähän radan ulkopuolelle. HYVIN epäviisasta!! Ensimmäisen suoran Kessi siis kärkkyi palkalle, jonka ympärillä muut koirat heiluivat. Samalla kun se yritti pärjätä kylttien ja suoran sivulla aidan takana olevan häiriön kanssa. Ei helppoa kelpielle. Ensimmäisen eteentulos se pystyi suorittamaan juuri ja juuri, mutta se suoran lähes päässä olevan eteentulon kohdalla selän kääntö palkalle oli lähes mahdotonta. Ja maahanmeno suoritettiin juuri sopivasti palkka sivustalla. Ei ihme, ettei ollut suora. Ja ei ihme, että loppupätkää kohti paransi. Se vasen täyskäännös tais mennä sitten jo väsymyksen ja kyltteihin tottumattomuuden piikkiin. Kun se kyltti on siinä vähän niinkuin kierrettäväksi tarkoitettuna. Näin jälkikäteen ajatellen, Kessihän on yhdessä kisassa aiemmin hypännyt vasemmassa täyskäännköksessä kyltin yli. Olisko tehnyt se vielä kaks kertaa, en muista tarkkaan.

Nyt tarvii sitten miettiä, että ilmoittaisko vaan uusiin kisoihin vai jäiskö kotiin makaamaan... Ai niin, kisan parasta antia oli keskustelu kanttiinin naisen kans. Tunnen hänet kyllä, mutten taida edes tietää nimeä. Oli puhetta siitä, miten paljon nykykoirien tarvii kestää ja kuinka paljon se vaatii korvien väliä. Tuokin kisa oli pienessä hallissa, noin puolet radasta kulki lähellä yleisön aitaa ja aidan toisella puolen kulki koko ajan väkeä. Keskustelun kuluessa tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että Kessi ulvoo taas. Kessihän oli hiljaa niin kauan kuin ei tehty mitään tai tehtiin jotain pientä ja kivaa rauhallisessa ympäristössä. Saapas nähdä aiheuttaako tämä stressi ylimääräistä ääntelyä. Tai sitten Kessi tuntee olonsa muuten huonoksi esim täysien anaalien, kipeän kurkun tai kirvelevän silmän takia. Joita ei siis voi huomata ennenkuin ne menee pahemmaksi. Jäämme seuraamaan tätäkin tilannetta. Jollei naapuri hanki meille häätöä sitä ennen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti