Päivän iloisin koira

Lauantaina käytiin luonnetestissä Porissa. Tuomareina Katri Leikola ja Sirpa Heilä. Sää oli hyvä tähän tarkoitukseen. Tuulinen ja aurinkoinen eli ei kuuma eikä satanut. Testi oli Porin palveluskoirien kentällä. Mua jännitti, vaikka eihän siinä mua testattu (paitsi hitto kun mä näytän paksulta videolla :I ).

Alkuhaastattelun ajan Kessi oli poikkeuksellisen rauhallinen. Se vaan nuuski ympäristöä eikä yrittänytkään hyppiä tuomaria vasten. Se ei edes kiinnittänyt tuomariin juurikaan huomiota. Ensimmäinen yllätys mulle. Luultavasti mä olin tässä vaiheessa niin jännittynyt, että Kessinkin piti olla vähän varovaisempana. Lopuksi Kessi otti oma-aloitteisesti tuomariin kontaktia, päälle hyppäämällä totta kai. Leikkivät hetken harjanvarren kappaleella. Eipä Kessi siihen mitenkään kovasti kiinni ottanut, mutta oli koko ajan aktiivisesti kiinnostunut ja suu auki tavoitteli kapulaa. Aina kun kapulasta päästi irti niin Kessi vetäytyi hihnanmitan päähän lämimään kapulaa itsekseen. Parin kerran jälkeen sanoinkin, että tästä syystä mulla on aina kaksi lelua. Muutaman leikkihetken jälkeen Kessi alkoi jo ärinän kans vähän vastustaakin. Ihan jees leikkiä Kessiksi, vieraan kans ja vielä tyhmällä puukapulalla.

Ensimmäinen tehtävä on kelkka. Muutaman nykäyksen jälkeen kelpie repes. Se haukkui karvat pystyssä selän takana ja teki syöksähdyksiä sinne tänne. Kun kelkka pysäytettiin siihen viereen niin Kessille jäi luuppi päälle. Se kiersi kelkkaa haukkuen koko ajan. Joka kerta vähän lähempää, mutta haukku ei meinannut tauota millään. Mä käännyin muutaman kiekan jälkeen kohti kelkkaa. Siinä meni useampi kierros ennenkuin se vähän rohkaisu nuuhkimaan kelkkaa mun takaa, tässä kohtaa ihan hiljaa. Mut taidettiin ohjeistaa kyykistymään ja kehumaan tässä vaiheessa. Mutta kelpielle ei riittänyt, sen piti äkki ottaa taas pari kiekkaa ympäri haukkuen. Ei Kessi oikeastaan koskaan lopettanut haukkumista kokonaan siinä kelkan vieressä patsastellessa, mutta hiljeni heti kun lähdettiin kävelemään kelkasta poispäin. Takas tullessa se ohitti kelkan kauempaa ja vilkas, mutta ei mitenkään edes hihna tiukalla poispäin. Kelkka oli siis sillä käsitelty.

Sitten tuli tuomarin hyökkäys meitä kohti. Taas mua huvitti kiertää hihnaa kummankin käden ympärille, ettei koira karkais. Itse oletin, että Kessi haukkuis selän takana vähän samaan tyyliin kuin kelkalla. Mitä tuota tyhjää. Kessi on ihan hiljaa ja peruuttaa hyvissä ajoin mun selän taa. Sieltä se välillä kurkkii mun jalkojen välistä ja välillä hyppää vasten. Tuomarit kommentoi loppuarvostelussa, että ihan kuin se olis välillä pukannut mua uhkaa kohti, että hoida sä tuo. Minusta hauskaa, että Freja (collie) reagoi hyökkäykseen samaan tyyliin, mutta colliemaiseen tyyliin hillitymmin. Freja vaan vilkuili mua, että ole hyvä, hoida sä tämä tilanne. Sama arkikasvatus selvästi :)

Heti kun uhkä loppui niin Kessi lähti hyppimään tuomaria vasten ja tais se vähän nuolla naamaakin. Ehkä siinä oli vähän hermostuneisuutta nähtävissä, mutta toisaalta noin Kessi reagoi vieraisiin (jos vieras ihminen antaa nuolla naamaa). Tuomarin kans kaksistaan jäänti ei ollut ehkä lempijuttuja ja kovasti Kessi oli mun perään. Vähän nojas tuomarista poispäin ja välillä vilkas kun tuomari puhutteli sitä. Kuitenkin kun tuomari otti hihnan irti niin Kessi ei lähtenyt sieltä ennen kutsua. Hieno luoksetulo :)

Porissa käytettiin haalaria sateenvarjon tilalla. Mikäs osio tämä oliskaan, säikyttely..? Haalari nostettiin tosi viime tipassa ja minusta se jopa osui koiraan. Kessi ainakin ihan volahti väistäessään. Aloin jo itsekin vähän epäröidä lähestymistä kun se haalari ei vaan noussut. No, toisella lähestymiskerralla Kessi kulki vähän mun selän takana ja toisella puolen, missä haalari oli nostettu. Ja kyllähän se vilkas haalaria, mutta ei edelleenkään vetänyt hihnassa poispäin tmv.

Matkalla piti käydä pussailemassa toinen tuomareista ja sitten ohitettiin tynnyrit. Totta kai Kessi väisti, kun perässä alkoi tulla jotain rämisevää. Mutta se väistö ei ollut kovin voimakas. Ei mitään sillai, että se olis kiskassut hihnassa tai jotain. Eikä tynnyriin tarvinnut juuri reagoida palatessa. Pikkasen se kävi nuuskasemassa kun mä sitä tynnyriä siinä kerran esittelin ja osoittelin.

Pimeässä huoneessa ei ollut mitään yllättävää. Kessi liikkui vähän matalana ja välillä venytti, että näki esteiden ohi, mutta näinhän fiksu koira tekee. Ovelta se oli yrittänyt lähtä oikomaan pressun läpi, mutta oli hyvin äkkiä huomannut, että hänpä käyttää tätä reittiä, jota kaikki muutkin ovat kulkeneet. Matkan varrella ollut tuomari tervehdittiin iloisesti varovaisen lähetymisen jälkeen. Siitä Kessi lähtikin takas, ilmeisesti tehtävä oli sen mielestä suoritettu. Toinen tuomari kuului juttelevan sille, että olis se sun omistajakin täällä, että käydäänkö hakeen. Kessi lähti ja tuli suoraan mun luo. Kyllähän se siinä vaiheessa jo tiesi missä kohtaa minä olen. Muakin kohti tuli ihan aavistuksen varovainen lähestyminen ennenkuin hyppi päälle. Ei mikään tyhmänrohkea koira. Hyvä niin.

Tästä jätettiin koira seinään kiinni ja poistuttiin nurkan taakse. Ei minkään laista puolustautumista Kessiltä. Mutta, taas kuten Freja, Kessi lähtee heti hakemaan poistumisreittiä seinää pitkin. Oikeesti, taatusti en ole opettanut luonnetestin hyökkäykseen reagointia :D. Hyökkäystä ei viety kovin pitkälle, enkä usko, että Kessi olis missään vaiheessa sieltä puolustautunut. Kun tuomari heitti kepin pois niin taas oltiin ihan hyviä kavereita ja Kessi varulta pusutteli tuomaria.

Lopuksi käveltiin nurmikenttää poispäin. Kessissä vähän näkyi paine. Häntä ei ollut ihan yhtä korkealla kuin alussa, mutta ei se ollut jalkojenkaan välissä. Takaspäin tullessa tuli ensimmäinen laukaus. Kessi noteerasi sen kyllä, mutta ei reagoinut sen kummemmin. Pysähdyttiin ja tuli toinen laukaus. Kessi ei reagoinut senkään vertaa. Katsoi kyllä laukauksen suuntaan. Hihna oli koko ajan löysällä eikä Kessi ollut myöskään sellasessa tilassa, ettei se enää olis pystynytkään reagoimaan. Hienoa :)

Loppuarvostelu:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ Laukausvarma
Loppupisteet +168

Tuomarit kehuivat koiraa ja Katrin mielestä Kessi oli päivän iloisin koira. Ja kyllähän se häntä siellä testin kuluessa viuhui siellä täällä. Kuulemma temperamentti olis kelkan perusteella voinut olla jopa erittäin vilkas, mutta kokonaisuudessaan muiden osioiden perusteella 'vain' vilkas. Taistelutahdon kohdalla sanoivat, että leikkissä ote ei ole kovin vahva, mutta Kessi kiinnostuu ja innostuu koko ajan leikistä. Kuitenkin taisteli kelkalla ja pimeässä huoneessa niin hyvin, ettei leikki laskenut arvostelua. Kessi kävi pussailemassa Katria ja lähimpiä henkilöitä yleisössäkin tässä välissä. Tämä oli jo enemmän normaalia Kessin odottelua kuin se alu passiivisuus. Mielenkiintoinen kokemus.

Testi suoritettiin nopeasti, mutta missään vaiheessa ei ollut kiireen tuntua ja koko ajan huomioitiin koira ja sen vaatima palautumisaika. Kokonaisuudessa mua yllätti eniten se, ettei kelkka tai haalarit tai tynnyri saaneet kovin suurta reaktioa uudestaan ohituksessa aikaan. Olin olettanut, että Kessi kanittais enemmän poispäin. Toinen oli laukausvarma. Se reagoi hieman, että jossain ammuttiin. Toiseen laukaukseen ei juuri edes reagoinut. Eikä se ollut mikään, ettei se enää kyennyt reagoimaan. Se ei vaan nähnyt tarpeelliseksi sen isompaa reaktiota. Minä kun luulin, että se treenien tapaan heilahtaa kohti ampujaa ja ehkä jopa haukkuu tai hyppii mun päälle. Ei sitten, parempi näin. Olen erittäin tyytyväinen pikku kelpiin, mutta ei se ole tämän jälkeen yhtään sen hienompi tai huonompi eläin kuin ennenkään.